Linja-autossa on tunnelmaa

Menin kesken lomani pariksi päiväksi töihin helpottamaan uuden ohjelmakauden valmistelukiireitä. En jaksanut aamulla katsoa aikataulua, joten missasin tietenkin bussin nenäni edestä ja kesäaikatauluista johtuen jouduin odottelemaan seuraavaa onnikkaa parikymmentä minuuttia. Pysäkille eksyi toinenkin töihin menijä, jonka kanssa päivittelimme huonoa tuuriani. Ja niinkuin yleensä tapana on satunnaisten pysäkkituttujen kanssa paneuduimme heti Klaukkalan joukkoliikennetarjontaan.


Ensiksi tavalliseen tapaan kaipailimme junarataa ja tottuneesti totesimme, että se ei ihan heti taida valmistua. Sitten asetimme toiveita Marjaradan pikaisesta valmistumisesta ja haaveilimme yhtäjaksoisesta syöttöliikenteestä Klaukkalasta Kivistön asemalle. Sitten pähkäilimme, miksei jo nyt tällainen linja-autoliikenne toimi Vantaankosken asemalle. Ja lopuksi vielä päivittelimme, että olisipa edes mahdollista matkustaa seutulipulla!



Bussi saapui ja kuski toivotteli kodikkaasti hyvät huomenet. Valitettavasti kuitenkin Nurmijärvi-lippuni oli kesälomien ja työmatkojen takia vanhentunut. Menetin siinä olevat maksetut matkani ja jouduin kaivamaan kuvettani. Matka sujui kuitenkin rattoisasti. Mutta jäin pohtimaan miksi minusta tuntuu, että niin harva on kiinnostunut kehittämään Klaukkalan joukkoliikennetarjontaa?



Miksi aina junaradasta puhuessani, moni hymyilee ymmärtäväisesti ja toteaa, ettei rata tule toteutumaan meidän elinaikanamme. Tästä todennäköisyydesta olisin kyllä valmis lyömään vetoa - riippuen tietenkin puhujan iästä. Mutta eikö joukkoliikenteen kehittämistä tulisi tehdä hieman pidemmällä aikajänteellä. Jos ei rata toteudukaan nyt, ei ajatusta silti tarvitse haudata romukoppaan vaan päin vastoin sitä täytyy tuoda entistä enemmän esille. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä lukuisia ratahankkeita odottamassa vuoroaan Helsingin Pisara-radasta lähtien, mutta se ei tarkoita sitä, että Martinlaakson radan jatkaminen Klaukkalaan tulisi unohtaa.


Ja eikö YTV alueen laajentaminen tulisi olla ensisijaisena tavoitteena? Monet klaukkalalaiset menevät erilaisilla kulkuvälineillä Metsäkylän tienhaaran pysäkille päästäkseen matkustamaan seutulipulla. Raja on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Tuntuu, että meille lähes päivittäin joukkoliikennettä käyttäville ratkaisut ovat itsestään selviä, mutta jotakin kuitenkin puuttuu. Olisiko se sitä poliittista tahtoa??

Muu maa mustikka?

Uutiset kertoivat, että mustikkasadosta on tulossa keskinkertainen. Toukokuun hallat ja kesän kuivuus ovat verottaneet marjoja. Mustikoita kannattaa siis etsiä järvien ja jokien rantametsissä ja järvien saarista, missä halla ei ole niitä päässyt puremaan.

Viime kesänä käytiin thaimaalaisista mustikanpoimijoista keskustelua, joka meni yli ymmärrykseni. Joidenkin mielestä marjat olisivat ennemmin saaneet jäädä metsiin mätänemään kuin päätyä muukalaisten hyödyksi. Hesarin mukaan Ruotsissa käydään paraikaa marjasotaa. Ulkomaalaisille marjanpoimijoille on asetettu lähdevero, joten he tuskin saavat odottamiaan tuloja.

Toivottavasti niukka mustikkasato ei enää herätä meillä keskustelua jokamiehenoikeuksien rajaamisesta ja pääsymaksuista marjametsiin. Jokamiehenoikeudet takaavat sen, että kaikki voivat nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista, kun ei aiheuteta haittaa tai häiriötä. Metsissä kasvavista marjoista ja sienistä huonoinakin satovuosina suurin osa jää hyödyntämättä, joten kenellekään ei voi aiheutua haittaa, jos niitä ulkomaalaisetkin poimivat.

Kuumaa ja kuivaa

Palasimme kotiin mökkireissulta Pohjois-Karjalasta. Ensimmäinen huoli näillä helteillä oli, onko Klaukkalan Valkjärvessä jo sinilevää. Ei vielä ollut, onneksi. Tuusulan Rusutjärvessä on jo. Vielä siis pääsemme päivittäisille uintireissuille.

Toinen huoli oli, joko mansikat ovat mädäntyneet penkkeihin. Eivät olleet, keräsimme kunnon sadon. Marjat olivat makeita, mutta tosi pieniä kuivuudesta johtuen. Maistuivat kuitenkin herkullisilta, myös Una koiran mielestä. Sataisi jo, muuten kaikki sadot jäävät tänä vuonna tosi pieniksi!