Eheytetty koulupäivä tai kokonaiskoulupäivä on käsite, jonka käyttöön ottoa nykyinen opetusministerimme Antti Kalliomäki on ajanut. Opetushallituksen mukaan eheytetyllä koulupäivällä tarkoitetaan uutta oppimiskulttuuria, jossa oppiminen, aamu- ja iltapäivätoimintaa rikastava harrastustoiminta organisoidaan moniammatillisesti koulun tiloissa koulupäivän aikana. Toiminnasta ja sen laadusta vastaa koulun rehtori. Toiminta toteutetaan rakentamalla koulupäivä uudelleen, ottamalla huomioon sekä opettajien että oppilaiden palautumisen tarve työskentelyn lomassa. Osallistuminen aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä harrastekerhoihin on aina vapaaehtoista.
On hyvä, että uusia malleja selvitetään ja rakenteita uskalletaan muuttaa, jos siihen on tarvetta. Erityisesti pienimmät koululaiset ja osa isommistakin tarvitsee iltapäivätoimintaa ja aikuisen läsnäoloa. Toisaalta herää kysymys, eikö lapsi olisi mieluummin kotona kuin jatkaisi päivää suuressa lapsiryhmässä? Olisiko syytä ihan todella miettiä, miten lapsiperheiden vanhempien työpäiviä voitaisiin lyhentää, jos vanhemmat sitä haluavat? Jos lapsen koulupäivän pituus on 20-24 tuntia viikossa ja hän jatkaa iltapäivätoimintaa vielä 20 tuntia viikossa, työviikko on yhtä pitkä kuin aikuisen eli vähintään 40 tuntia. Tuntuu hurjalta.
Mielestäni on hyvä, jos musiikkiopistojen ja muiden vapaa-ajan harrastetoimintojen opetus tuodaan lapsen lähikoululle. Tämä harrastaminen on vapaaehtoista ja sitä vetävät alan ammattilaiset. Toiminta voisi siis olla päivän aikana tapahtuvaa ja lapsen illat rauhoitettaisiin leikkiin ja perheen kanssa yhdessä olemiseen. Myös se, että pienille lapsille (esi-2.luokkalaisille) järjestettäisiin toimintaa aamuisin ennen koulun alkua ja iltapäivisin koulun jälkeen, kuulostaa hyvältä. Joissakin kouluissa varmasti tilatkin antavat myöten ja lapset voisivat tarvittaessa tulla kouluun jo esimerkiksi klo 7.00 lueskelemaan, pelailemaan kavereiden kanssa, leikkimään jne. Ja vastaavasti he voisivat jäädä koululle sen päätyttyä.
Koulujen perustehtävä on opetus ja kasvatus. Monilla kunnilla on taloudellisia vaikeuksia selvitä edes niistä. Mistä siis löydettäisiin lisäresursseja harrastustoiminnan kasvattamiseen niin, ettei niitä oteta opetuksesta. Kokonaiskoulupäivästä vastaaminen annetaan koulun rehtorille, mutta rehtorien työtaakka on jo tällä hetkellä massiivinen ja työuupumusta esiintyy paljon. Voimmeko edellyttää, että rehtorit vastaisivat kaiken muun työn ohella vielä kokonaiskoulupäivästä? On siis myös otettava huomioon opettajien tilanne, joiden päivää kokonaiskoulupäivä väistämättä venyttää. Koulussa ei ole useinkaan kovin hyviä työskentelytiloja sille opettajahommalle, joita opettajat normaalisti tekevät kotona. Opettajien virka- ja työehtosopimus ei nykyisellään tue näitä ratkaisuja ja opettajat eivät tule menemään kokonaistyöaikaan ennen kuin palkkausjärjestelmää saadaan radikaalisti muutettua.
Hyvä kysymys myös on, miten tavalliset koulurakennukset soveltuvat kokonaiskoulupäivän ideaan tilojensa puolesta? Koulurakennuksissa kuten muissakin julkisissa tiloissa, on aika paljon sisäilmaongelmia, eikä olisi terveellistä, että lapset olisivat koulussa nykyisen 4-6 tunnin sijaista 8-9 tuntia.
Itse siis suhtaudun asiaan varsin varauksellisesti.
