30.9.07

Syksyn satoa

Niin ole tervehditty, syys! Sun rauhaas rinta halaa. Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalle palaa. Jo vaiennut leivonen, jo huutaa kuovi suolla, jott´ uusi kevät kerran sais, niin täytyy vanhan kuolla. Kun lehdet putoavat, kokoontuu mahla. Kun haaveet varisevat, kokoontuu persoonallisuus. Ilman syksyä ei ole kevättä.


Näin kirjoitti aikoinaan V.A. Koskenniemi ja jaan tuon tunnelman syksystä hänen kanssaan! Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Syksy tarkoittaa minulle uuden alkua. Lapsena nautin koulun alkaessa uusista vihkoista, joiden sivut loistivat valkoisuuttaan. Syksyllä aloitetaan uudet harrastukset. Syksyinen metsä, jos jokin..., tuo sielulleni rauhan. Metsän tuoksu tuntuu elämältä. Kirkkaat, kuulaat päivät saavat aikaan todellisuusvalon, jolloin maailma näyttää aidolta. Mustan kiiltävä kynnöspelto herättää minussa voimakkaita tunteita.



Tämäkin syksy on ollut antoisa. Olen ympäristöministeriön virastani virkavapaalla ja työskentelen kolme ja puoli kuukautta Helcomissa eli Itämerikomissiossa osallistumassa Itämerensuojelun toimintaohjelman (Baltic Sea Action Plan) laatimiseen. Itämeren maiden ympäristöministerien on tarkoitus hyväksyä ohjelma marraskuun puolivälissä. Ohjelman laatiminen on haastavaa, sillä EU-maiden lisäksi mukana on myös Venäjä, eikä maatalous ole ohjelman helpoimpia aiheita.

Syksy on ollut muutoinkin toiminnan aikaa. Tein kunnan ympäristötilinpäätöksen esittelyn yhteydessä aloitteen, että kunta solmisi kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa energiatehokkuussopimuksen. Lisäksi teimme Petri Honkalan kanssa yhteisen aloitteen vapaiden ohjelmien käytön edistämisestä kunnassa.

Tänä viikonloppuna olen erityisesti nauttinut syksyn sadosta. Sunnuntain aamulenkki Una koiran kanssa tuotti hyvän tuloksen: muutama litra suppilovahveroita, hieman karpaloita ja perennapenkistä kitkettyä maa-artisokkaa.