Menin kesken lomani pariksi päiväksi töihin helpottamaan uuden ohjelmakauden valmistelukiireitä. En jaksanut aamulla katsoa aikataulua, joten missasin tietenkin bussin nenäni edestä ja kesäaikatauluista johtuen jouduin odottelemaan seuraavaa onnikkaa parikymmentä minuuttia. Pysäkille eksyi toinenkin töihin menijä, jonka kanssa päivittelimme huonoa tuuriani. Ja niinkuin yleensä tapana on satunnaisten pysäkkituttujen kanssa paneuduimme heti Klaukkalan joukkoliikennetarjontaan.
Ensiksi tavalliseen tapaan kaipailimme junarataa ja tottuneesti totesimme, että se ei ihan heti taida valmistua. Sitten asetimme toiveita Marjaradan pikaisesta valmistumisesta ja haaveilimme yhtäjaksoisesta syöttöliikenteestä Klaukkalasta Kivistön asemalle. Sitten pähkäilimme, miksei jo nyt tällainen linja-autoliikenne toimi Vantaankosken asemalle. Ja lopuksi vielä päivittelimme, että olisipa edes mahdollista matkustaa seutulipulla!
Bussi saapui ja kuski toivotteli kodikkaasti hyvät huomenet. Valitettavasti kuitenkin Nurmijärvi-lippuni oli kesälomien ja työmatkojen takia vanhentunut. Menetin siinä olevat maksetut matkani ja jouduin kaivamaan kuvettani. Matka sujui kuitenkin rattoisasti. Mutta jäin pohtimaan miksi minusta tuntuu, että niin harva on kiinnostunut kehittämään Klaukkalan joukkoliikennetarjontaa?
Miksi aina junaradasta puhuessani, moni hymyilee ymmärtäväisesti ja toteaa, ettei rata tule toteutumaan meidän elinaikanamme. Tästä todennäköisyydesta olisin kyllä valmis lyömään vetoa - riippuen tietenkin puhujan iästä. Mutta eikö joukkoliikenteen kehittämistä tulisi tehdä hieman pidemmällä aikajänteellä. Jos ei rata toteudukaan nyt, ei ajatusta silti tarvitse haudata romukoppaan vaan päin vastoin sitä täytyy tuoda entistä enemmän esille. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä lukuisia ratahankkeita odottamassa vuoroaan Helsingin Pisara-radasta lähtien, mutta se ei tarkoita sitä, että Martinlaakson radan jatkaminen Klaukkalaan tulisi unohtaa.
Ja eikö YTV alueen laajentaminen tulisi olla ensisijaisena tavoitteena? Monet klaukkalalaiset menevät erilaisilla kulkuvälineillä Metsäkylän tienhaaran pysäkille päästäkseen matkustamaan seutulipulla. Raja on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Tuntuu, että meille lähes päivittäin joukkoliikennettä käyttäville ratkaisut ovat itsestään selviä, mutta jotakin kuitenkin puuttuu. Olisiko se sitä poliittista tahtoa??
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Näinhän se on! Sarkasmi on ainoa keino, joka auttaa selviämään paikallisessa joukkoliikenteessä. On se vaan niin mukavaa, että liputkin vanhenevat, niin on jotain mitä voi pitää mielessä lomallakin, ettei tule aika pitkäksi.
Olisi muuten yksi pikku parannusehdotus, jonka voisi totetuttaa meidän elinaikanamme. Muistelisin, että Metsäkylän tienhaaran pysäkki on juuri ja juuri Nurmijärven puolella. Se pitäisi siirtää muutama kymmentä metriä eteen päin YTV:n puolelle, niin alkaisivat sitten liputkin toimia.
Onneksi ehdotuksesi on tarpeeton, sillä Metsäkylän pysäkiltä voi kyllä matkustaa seutulipulla, vaikka se sijaitsee Nurmijärven puolella. Uskomatonta, mutta totta!
Kyllä vaan, pysäkin siirto on tarpeetonta - ytv:läisten kannalta. YTV:n alueella asuvat voivat kyllä matkustaa Nurmijärvenkin puolelta kätevällä YTV-lipulla.
Jos oikeus koskee myös nurmijärveläisiä, alan tietysti käytää Metsäkylän pysäkkiä. Mutta mistähän voisin saada YTV:n edullisen kausilipun?
Lähetä kommentti