Uutiset kertoivat, että mustikkasadosta on tulossa keskinkertainen. Toukokuun hallat ja kesän kuivuus ovat verottaneet marjoja. Mustikoita kannattaa siis etsiä järvien ja jokien rantametsissä ja järvien saarista, missä halla ei ole niitä päässyt puremaan.
Viime kesänä käytiin thaimaalaisista mustikanpoimijoista keskustelua, joka meni yli ymmärrykseni. Joidenkin mielestä marjat olisivat ennemmin saaneet jäädä metsiin mätänemään kuin päätyä muukalaisten hyödyksi. Hesarin mukaan Ruotsissa käydään paraikaa marjasotaa. Ulkomaalaisille marjanpoimijoille on asetettu lähdevero, joten he tuskin saavat odottamiaan tuloja.
Toivottavasti niukka mustikkasato ei enää herätä meillä keskustelua jokamiehenoikeuksien rajaamisesta ja pääsymaksuista marjametsiin. Jokamiehenoikeudet takaavat sen, että kaikki voivat nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista, kun ei aiheuteta haittaa tai häiriötä. Metsissä kasvavista marjoista ja sienistä huonoinakin satovuosina suurin osa jää hyödyntämättä, joten kenellekään ei voi aiheutua haittaa, jos niitä ulkomaalaisetkin poimivat.
4 kommenttia:
Onkohan varmasti näin? Mistä tiedät, että huonona marjavuotena ulkomaalaiset eivät mene juuri minun tietämälleni marjapaikalle lähelle meidän asuinpaikkaamme hakemaan ne vähätkin marjat?
Jos metsään jää keräämättömiä marjoja, ne ovat tietysti paljon kauempana ja pitkien matkojen päässä. Lenkkipolkuni varrelta on marjat aina noukittu.
Jos metsään jää syrjemmälle muutama marja, niin onhan siinä sitten villieläimillekin vähän ylimääräistä herkkua. Miksi ihmeessä joka marja pitäisi poistaa?
Kaikkia marjoja emme kyllä onnistuisi poistamaan, vaikka haluaisimme tai siihen kyllä tarvittaisiin Thaimaan kansan ja muutaman muun apua laajemminkin!
Minusta ajatus marjojen omimisesta on vastenmielinen ja itsekäs. Luonto tarjoaa meille jotakin, tässä tapauksessa marjoja, jota me voimme yhteiseti ja maltillisesti, ei luontoa tuhoten ja riistäen, hyödyntää.
"Luonto tarjoaa meille jotakin, tässä tapauksessa marjoja, jota me voimme yhteiseti ja maltillisesti, ei luontoa tuhoten ja riistäen, hyödyntää"
Juuri näin pitäisi olla. Mutta kun Thaimaasta tulee poimija (esim. lentokoneella), siitä aiheutuva ympäristökuormituksen lisääntyminen johtaa siihen, että luonto lopettaa tarjoilun vähitellen kokonaan.
Ajatus, että kaikki luonnossa pitää hyödyntää - joko omin tai thaimaalaisin voimin- on kollektiivista omimista, ja siksi vastenmielinen ja itsekäs, kuten sanoit.
Viisainta tietysti olisi, jos me hyödyntäisimme mustikkamme ja thaimaalaiset omat paikalliset marjansa, siinä olet aivan oikeassa.
Mutta miksi me emme kerää mustikoitamme? Olen jostain lukenut, että kaikkien luonnonmarjojen sato on noin 500-1000 miljoona kg, josta keskimäärin noin 30-40 miljoonaa kg poimitaan. Tavoite ei tietenkään ole, että kaikki pitää poimia. Mutta suosittelisin kuitenkin monille metsäretkeä ja mustikoilla herkuttelua apteekin vitamiinivalmisteiden sijaan. Metsäretkellä yleensä rentoutuu ja mustikka on todella oivallinen vitamiinien lähde, sillä se sisältää C-, B- ja A-vitamiineja. Mustikka on myös todella hyvä apu vatsavaivoihin.
Täytyy kyllä myöntää, että tänä vuonna jäi omakin mustikkasato pieneksi, vaikka metsässä tulikin kuljettua.
Lähetä kommentti