Menin kesken lomani pariksi päiväksi töihin helpottamaan uuden ohjelmakauden valmistelukiireitä. En jaksanut aamulla katsoa aikataulua, joten missasin tietenkin bussin nenäni edestä ja kesäaikatauluista johtuen jouduin odottelemaan seuraavaa onnikkaa parikymmentä minuuttia. Pysäkille eksyi toinenkin töihin menijä, jonka kanssa päivittelimme huonoa tuuriani. Ja niinkuin yleensä tapana on satunnaisten pysäkkituttujen kanssa paneuduimme heti Klaukkalan joukkoliikennetarjontaan.
Ensiksi tavalliseen tapaan kaipailimme junarataa ja tottuneesti totesimme, että se ei ihan heti taida valmistua. Sitten asetimme toiveita Marjaradan pikaisesta valmistumisesta ja haaveilimme yhtäjaksoisesta syöttöliikenteestä Klaukkalasta Kivistön asemalle. Sitten pähkäilimme, miksei jo nyt tällainen linja-autoliikenne toimi Vantaankosken asemalle. Ja lopuksi vielä päivittelimme, että olisipa edes mahdollista matkustaa seutulipulla!
Bussi saapui ja kuski toivotteli kodikkaasti hyvät huomenet. Valitettavasti kuitenkin Nurmijärvi-lippuni oli kesälomien ja työmatkojen takia vanhentunut. Menetin siinä olevat maksetut matkani ja jouduin kaivamaan kuvettani. Matka sujui kuitenkin rattoisasti. Mutta jäin pohtimaan miksi minusta tuntuu, että niin harva on kiinnostunut kehittämään Klaukkalan joukkoliikennetarjontaa?
Miksi aina junaradasta puhuessani, moni hymyilee ymmärtäväisesti ja toteaa, ettei rata tule toteutumaan meidän elinaikanamme. Tästä todennäköisyydesta olisin kyllä valmis lyömään vetoa - riippuen tietenkin puhujan iästä. Mutta eikö joukkoliikenteen kehittämistä tulisi tehdä hieman pidemmällä aikajänteellä. Jos ei rata toteudukaan nyt, ei ajatusta silti tarvitse haudata romukoppaan vaan päin vastoin sitä täytyy tuoda entistä enemmän esille. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä lukuisia ratahankkeita odottamassa vuoroaan Helsingin Pisara-radasta lähtien, mutta se ei tarkoita sitä, että Martinlaakson radan jatkaminen Klaukkalaan tulisi unohtaa.
Ja eikö YTV alueen laajentaminen tulisi olla ensisijaisena tavoitteena? Monet klaukkalalaiset menevät erilaisilla kulkuvälineillä Metsäkylän tienhaaran pysäkille päästäkseen matkustamaan seutulipulla. Raja on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Tuntuu, että meille lähes päivittäin joukkoliikennettä käyttäville ratkaisut ovat itsestään selviä, mutta jotakin kuitenkin puuttuu. Olisiko se sitä poliittista tahtoa??
19.7.06
Muu maa mustikka?
Uutiset kertoivat, että mustikkasadosta on tulossa keskinkertainen. Toukokuun hallat ja kesän kuivuus ovat verottaneet marjoja. Mustikoita kannattaa siis etsiä järvien ja jokien rantametsissä ja järvien saarista, missä halla ei ole niitä päässyt puremaan.
Viime kesänä käytiin thaimaalaisista mustikanpoimijoista keskustelua, joka meni yli ymmärrykseni. Joidenkin mielestä marjat olisivat ennemmin saaneet jäädä metsiin mätänemään kuin päätyä muukalaisten hyödyksi. Hesarin mukaan Ruotsissa käydään paraikaa marjasotaa. Ulkomaalaisille marjanpoimijoille on asetettu lähdevero, joten he tuskin saavat odottamiaan tuloja.
Toivottavasti niukka mustikkasato ei enää herätä meillä keskustelua jokamiehenoikeuksien rajaamisesta ja pääsymaksuista marjametsiin. Jokamiehenoikeudet takaavat sen, että kaikki voivat nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista, kun ei aiheuteta haittaa tai häiriötä. Metsissä kasvavista marjoista ja sienistä huonoinakin satovuosina suurin osa jää hyödyntämättä, joten kenellekään ei voi aiheutua haittaa, jos niitä ulkomaalaisetkin poimivat.
12.7.06
Kuumaa ja kuivaa
Palasimme kotiin mökkireissulta Pohjois-Karjalasta. Ensimmäinen huoli näillä helteillä oli, onko Klaukkalan Valkjärvessä jo sinilevää. Ei vielä ollut, onneksi. Tuusulan Rusutjärvessä on jo. Vielä siis pääsemme päivittäisille uintireissuille. Toinen huoli oli, joko mansikat ovat mädäntyneet penkkeihin. Eivät olleet, keräsimme kunnon sadon. Marjat olivat makeita, mutta tosi pieniä kuivuudesta johtuen. Maistuivat kuitenkin herkullisilta, myös Una koiran mielestä. Sataisi jo, muuten kaikki sadot jäävät tänä vuonna tosi pieniksi!
20.6.06
Indikaattorit ovat in, mittarit muotia
Eilisellä valtuuston kyselytunnilla tarkastuslautakunnan puheenjohtaja esitteli vuoden 2005 arviointikertomusta. Lautakunta oli kiitettävällä järjestelmällisyydellä paneutunut arvioimaan, kuinka valtuuston asettamat tavoitteet olivat toteutuneet. Kiinnitin huomiota siihen, että yllättävän monessa kohtaa tavoitteen toteutumisesta ei ole kerrottu mitään, eikä asetetulle mittarille ole annettu arvoa.
Olen ollut viimeiset kuusi vuotta mukana OECD työssä, jossa kehitetään maatalouden ympäristövaikutusmittareita, olen osallistunut maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaramittarityöhön, valmistelen parhaillaan maaseudun kehittämisohjelman mittareita ja olen osallistunut kansallisen kestävän kehityksen strategian indikaattorityöhön. Mittarit eli indikaattorit ovat siis selvästi IN!
Ja hyvä niin, sillä oikein käytettyinä ne auttavat politiikan arvioinnissa ja mahdollisessa uudelleen suuntaamisessa. Mutta täytyy muistaa, että ne ovat vain apuväline arviointityössä. Yksittäinen luku ei kerro meille kovinkaan paljon. Tarvitaan lukuja pitemmältä aikaväliltä; lukuja täytyy myös analysoida ja pohtia mitkä kaikki tekijät ovat vaikuttaneet niihin. Ja ennen kaikkea on osattava muotoilla tavoite niin, että se on mitattavissa ja löytää siihen oikea mittari. On olemassa myös asioita, joille ei voi asettaa määrällisiä tavoitteita. Tällöin on pyrittävä kuvaamaan laadullisia tavoitteita.
Valtuuston tavoitteiden asettamis- ja mittarityö on hyvässä alussa. Tässä työssä palvelualueiden välillä on eroja. Tähän työhön kannattaa panostaa, sillä on tärkeää arvioida tehtyä politiikkaa ja pyrkiä parantamaan toimintaa. Kyse on myös siitä, että varoja käytetään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Lisäksi mittarityö konkretisoi politiikkaa kuntalaisille.
Olen ollut viimeiset kuusi vuotta mukana OECD työssä, jossa kehitetään maatalouden ympäristövaikutusmittareita, olen osallistunut maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaramittarityöhön, valmistelen parhaillaan maaseudun kehittämisohjelman mittareita ja olen osallistunut kansallisen kestävän kehityksen strategian indikaattorityöhön. Mittarit eli indikaattorit ovat siis selvästi IN!
Ja hyvä niin, sillä oikein käytettyinä ne auttavat politiikan arvioinnissa ja mahdollisessa uudelleen suuntaamisessa. Mutta täytyy muistaa, että ne ovat vain apuväline arviointityössä. Yksittäinen luku ei kerro meille kovinkaan paljon. Tarvitaan lukuja pitemmältä aikaväliltä; lukuja täytyy myös analysoida ja pohtia mitkä kaikki tekijät ovat vaikuttaneet niihin. Ja ennen kaikkea on osattava muotoilla tavoite niin, että se on mitattavissa ja löytää siihen oikea mittari. On olemassa myös asioita, joille ei voi asettaa määrällisiä tavoitteita. Tällöin on pyrittävä kuvaamaan laadullisia tavoitteita.
Valtuuston tavoitteiden asettamis- ja mittarityö on hyvässä alussa. Tässä työssä palvelualueiden välillä on eroja. Tähän työhön kannattaa panostaa, sillä on tärkeää arvioida tehtyä politiikkaa ja pyrkiä parantamaan toimintaa. Kyse on myös siitä, että varoja käytetään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Lisäksi mittarityö konkretisoi politiikkaa kuntalaisille.
19.6.06
Älä elä valmiustilassa!
Jyri Seppälä kirjoitti sunnuntain Hesarissa (18.6.2006) mielipidepalstalla siitä, kuinka kulutuksen kasvu uhkaa mitätöidä tuotannon ympäristöteot. Kotitalouksien kulutuksen kasvu tuntuu välillä kärsivän vauhtisokeudesta. Ennen tavaroita hankittiin tarpeeseen, nykyään hankinnoilla toteutetaan elämäntapaa. Hankintoja tehdään, koska naapurilla, kaverilla tai TV-mainoksen perheelläkin sellainen on. Perheillä on useita autoja, kodinkoneita löytyy lähes kaikkiin mahdollisiin askareisiin kuten esimerkiksi parsankuorimiseen ja lapsille on ostettava viimeisimmän trendin mukaista krääsää, joka useimmiten unohtuu parin päivän päästä nurkkiin lojumaan. Uuden perheenjäsenemme 9 viikkoa vanhan Una-koiran myötä minulle on valjennut minkälainen bisnes pyörii lemmikkieläintarvikkeissa. Koirille on tarjolla kaikkea maan ja taivaan väliltä: alkaen vaaleanpunaisista Adidas verkkareista!
Olen itse kesälomaa viettäessäni pohtinut edelleen ”enemmän aikaa, vähemmän roinaa”- teemaa. Onnistuneeseen lomapäivääni kuuluu yksinkertaisesti vain oleilua puutarhassa poikien ja koiran kanssa, kasvimaan hoitoa ja hyvä kirja iltalukemiseksi. Muuta ei tarvita: aikaa olla ja ajatella, hyvää seuraa ja mahdollisimman vähän roinaa.
Nurmijärven Vihreät käynnistivät kesäkuun alussa maailman ympäristöpäivänä ilmastokampanjan Nurmijärvellä. Kampanja käynnistyi samaan aikaan kaikissa Euroopan maissa. Suomessa ilmastomuutoksen viestintäohjelmaa toteuttavat kauppa- ja teollisuusministeriö, ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä opetushallitus (www.ilmastonmuutos.info). Jaoimme tietoa kauppojen edustoilla ilmastomuutoksen hillitsemisen keinoista. Monet jäivät juttelemaan ja arvioimaan omia kulutustottumuksiaan. Minullakin on ollut lomapäivänäni aikaa pohtia omaa kulutuskäyttätymistäni. Vaikka ilmastomuutoskampanjan TEE MUUTOS-postikortista pystyinkin rastimaan lähes kaikki ympäristöteot, parantamisen varaa löytyy.
Eräs asia, jota en ole aiemmin sisäistänyt, on kuinka paljon kotitalouskoneiden stand by -toiminnat voivat viedä sähköä. Jopa 85 % sähkölaitteen käyttämästä energiasta voi kulua laitteen ollessa valmiustilassa. Kännykän laturi kuluttaa pistorasiaan kytkettynä sähköä ilman puhelintakin. Tietokoneen pitäminen valmiustilassa koko vuoden voi maksaa yhtä paljon kuin energiatehokkaan kodin koko sähkönkulutus. Näissä voin vielä parantaa, sillä kukapa ei haluaisi säästää rahaa!!
Olen itse kesälomaa viettäessäni pohtinut edelleen ”enemmän aikaa, vähemmän roinaa”- teemaa. Onnistuneeseen lomapäivääni kuuluu yksinkertaisesti vain oleilua puutarhassa poikien ja koiran kanssa, kasvimaan hoitoa ja hyvä kirja iltalukemiseksi. Muuta ei tarvita: aikaa olla ja ajatella, hyvää seuraa ja mahdollisimman vähän roinaa.
Nurmijärven Vihreät käynnistivät kesäkuun alussa maailman ympäristöpäivänä ilmastokampanjan Nurmijärvellä. Kampanja käynnistyi samaan aikaan kaikissa Euroopan maissa. Suomessa ilmastomuutoksen viestintäohjelmaa toteuttavat kauppa- ja teollisuusministeriö, ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä opetushallitus (www.ilmastonmuutos.info). Jaoimme tietoa kauppojen edustoilla ilmastomuutoksen hillitsemisen keinoista. Monet jäivät juttelemaan ja arvioimaan omia kulutustottumuksiaan. Minullakin on ollut lomapäivänäni aikaa pohtia omaa kulutuskäyttätymistäni. Vaikka ilmastomuutoskampanjan TEE MUUTOS-postikortista pystyinkin rastimaan lähes kaikki ympäristöteot, parantamisen varaa löytyy.
Eräs asia, jota en ole aiemmin sisäistänyt, on kuinka paljon kotitalouskoneiden stand by -toiminnat voivat viedä sähköä. Jopa 85 % sähkölaitteen käyttämästä energiasta voi kulua laitteen ollessa valmiustilassa. Kännykän laturi kuluttaa pistorasiaan kytkettynä sähköä ilman puhelintakin. Tietokoneen pitäminen valmiustilassa koko vuoden voi maksaa yhtä paljon kuin energiatehokkaan kodin koko sähkönkulutus. Näissä voin vielä parantaa, sillä kukapa ei haluaisi säästää rahaa!!
7.1.06
Jalkapalloa ja kierrätystä!
Hyvää uutta vuotta kaikille ja tervetuloa nettipäiväkirjasivuilleni!Vietimme joululomaa perheen kanssa Englannissa sukulaisten luona. Loman huippuhetkiä tällaiselle jalkapallofanille kuin minä oli Liverpoolin ja Newcastlen välinen jalkapallo-ottelu tapaninpäivänä Anfieldillä. Tilaisuuden kruunasi Liverpoolin 2-0 voitto ja Sami Hyypiän hieno peli!
Sen sijaan iloa ei tuottanut tutustuminen englantilaisten kierrätystapoihin. Esimerkiksi Gloucestershiren alueella lounaisessa Englannissa kerätään 260 000 tonnia jätettä vuosittain ja määrä kasvaa 4 % joka vuosi. Valtion asettama tavoite on, että 30 % jätteistä tulisi kierrättää – tällä hetkellä luku on hieman alle 12 %.
Kunta on järjestänyt kierrätyspisteitä eri puolelle aluetta. Niissä kerätään lasia, paperia, pahvia, metallia, vaatteita ja joissakin paikoissa muovia. Kuitenkin useimmissa kierrätyspisteissä oli vain muutamaan jakeen keräyspiste eli kierrättäminen vaatii runsaasti ajamista eri kierrätyspisteiden välillä. Kunta on järjestänyt sekajätteiden keräyksen kiinteistöltä ja tarjoaa myös mahdollisuuden kerätä puutarhajätteet kiinteistöltä eri värisessä jäteastiassa. Lisäksi on mahdollisuus lajitella joko paperi, lasi tai metalli erilliseen laatikkoon, joka kerätään kiinteistöltä.
Sen sijaan iloa ei tuottanut tutustuminen englantilaisten kierrätystapoihin. Esimerkiksi Gloucestershiren alueella lounaisessa Englannissa kerätään 260 000 tonnia jätettä vuosittain ja määrä kasvaa 4 % joka vuosi. Valtion asettama tavoite on, että 30 % jätteistä tulisi kierrättää – tällä hetkellä luku on hieman alle 12 %.
Kunta on järjestänyt kierrätyspisteitä eri puolelle aluetta. Niissä kerätään lasia, paperia, pahvia, metallia, vaatteita ja joissakin paikoissa muovia. Kuitenkin useimmissa kierrätyspisteissä oli vain muutamaan jakeen keräyspiste eli kierrättäminen vaatii runsaasti ajamista eri kierrätyspisteiden välillä. Kunta on järjestänyt sekajätteiden keräyksen kiinteistöltä ja tarjoaa myös mahdollisuuden kerätä puutarhajätteet kiinteistöltä eri värisessä jäteastiassa. Lisäksi on mahdollisuus lajitella joko paperi, lasi tai metalli erilliseen laatikkoon, joka kerätään kiinteistöltä.
Eli mahdollisuuksia on, jos halukkuuutta löytyy. Suurin ongelma kuitenkin tuntuu olevan asenteissa. Tapaamistamme kuudesta perheestä kukaan ei kierrättänyt. Kaikki jätteet - tölkit, pullot, paperi, biojätteet - laitettiin samaan roska-astiaan. Se kyllä otti koville suomalaiselle, joka on tottunut ainakin pullot ja tölkit palauttamaan kauppaan. Englantilaisissa erityisesti huomiota herättivät poikiemme kysymykset siitä, mihin metalli tai biojätteet laitetaan. Kierrätysajatuksen sisäistäminen alkaa tietysti kotoa, mutta Suomessa esimerkiksi päiväkodeissa tehdään tässä suhteessa tärkeää asennekasvatustyötä.
Keskustellessamme kierrätyksestä sain kuulla seuraavanlaisia kommentteja:
”Ei lasia kannatta viedä kierrätyspisteisiin, sillä tiedän, että värillinen ja väritön lasi kuitenkin sekoitetaan ja viedään kaatopaikalle.”
”Emme kerää lasia kotona, koska kunnan tarjoama kierrätyslaatikko on liian pieni.”
”On paljon ekologisempaa istuttaa uusia puita kuin kierrättää paperia.”
Keskustellessamme kierrätyksestä sain kuulla seuraavanlaisia kommentteja:
”Ei lasia kannatta viedä kierrätyspisteisiin, sillä tiedän, että värillinen ja väritön lasi kuitenkin sekoitetaan ja viedään kaatopaikalle.”
”Emme kerää lasia kotona, koska kunnan tarjoama kierrätyslaatikko on liian pieni.”
”On paljon ekologisempaa istuttaa uusia puita kuin kierrättää paperia.”
Jotta valtion asettamaan tavoitteeseen päästäisiin, tarvitaan pikaista asennemuutosta, mikä taas vaatii runsaasti koulutusta ja neuvontaa jo pienestä pitäen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
