Indikaattorit ovat in, mittarit muotia

Eilisellä valtuuston kyselytunnilla tarkastuslautakunnan puheenjohtaja esitteli vuoden 2005 arviointikertomusta. Lautakunta oli kiitettävällä järjestelmällisyydellä paneutunut arvioimaan, kuinka valtuuston asettamat tavoitteet olivat toteutuneet. Kiinnitin huomiota siihen, että yllättävän monessa kohtaa tavoitteen toteutumisesta ei ole kerrottu mitään, eikä asetetulle mittarille ole annettu arvoa.

Olen ollut viimeiset kuusi vuotta mukana OECD työssä, jossa kehitetään maatalouden ympäristövaikutusmittareita, olen osallistunut maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaramittarityöhön, valmistelen parhaillaan maaseudun kehittämisohjelman mittareita ja olen osallistunut kansallisen kestävän kehityksen strategian indikaattorityöhön. Mittarit eli indikaattorit ovat siis selvästi IN!

Ja hyvä niin, sillä oikein käytettyinä ne auttavat politiikan arvioinnissa ja mahdollisessa uudelleen suuntaamisessa. Mutta täytyy muistaa, että ne ovat vain apuväline arviointityössä. Yksittäinen luku ei kerro meille kovinkaan paljon. Tarvitaan lukuja pitemmältä aikaväliltä; lukuja täytyy myös analysoida ja pohtia mitkä kaikki tekijät ovat vaikuttaneet niihin. Ja ennen kaikkea on osattava muotoilla tavoite niin, että se on mitattavissa ja löytää siihen oikea mittari. On olemassa myös asioita, joille ei voi asettaa määrällisiä tavoitteita. Tällöin on pyrittävä kuvaamaan laadullisia tavoitteita.

Valtuuston tavoitteiden asettamis- ja mittarityö on hyvässä alussa. Tässä työssä palvelualueiden välillä on eroja. Tähän työhön kannattaa panostaa, sillä on tärkeää arvioida tehtyä politiikkaa ja pyrkiä parantamaan toimintaa. Kyse on myös siitä, että varoja käytetään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Lisäksi mittarityö konkretisoi politiikkaa kuntalaisille.