Klaukkalan Yritysten Yön ja Rajamäen kyläpäivien jälkeen viikko alkoi vakavissa merkeissä vesiensuojelupäivillä. Kahden päivän ohjelma kiteytyi vesipolitiikan puitedirektiivin eli ns. vesipuikkarin tavoitteeseen, jonka mukaan Suomen vesien tulee olla hyvässä ekologisessa tilassa vuoteen 2015 mennessä.
Maatalouden päästöt vesistöihin ovat suurimmat ihmistoiminnan aiheuttamat päästöt typen ja fosforin osalta. On tiedossa, että vaikka maatalous tietyillä alueilla lopetettaisiin kokonaan, ei hyvään ekologiseen tilaan silti päästäisi vuoteen 2015 mennessä. Tarvitaan siis pitkäjännitteisyyttä, näitä asioita ei pystytä muuttamaan nopeasti.
Tulevan ohjelmakauden maatalouden ympäristötuki hyväksyttiin valtioneuvostossa elokuun alussa ja nyt se on komission käsiteltävänä. Ympäristötuen valmistelu yhdessä eri tahojen kanssa oli pitkä ja vaikea prosessi ja ympäristötuen vaikuttavuudesta voi olla montaa mieltä. Itse en usko, että samanlaiseen yhteen valtakunnalliseen ohjelmaan voidaan tämän jälkeen mennä. Tarvitaan paikallisia ja alueellisia toimenpiteitä, joissa tilakohtaisesti etsitään jokaiselle parhaiten sopivia ratkaisuja ympäristönsuojelun haasteisiin. Tähän työhön antavat mahdollisuuksia myös vesipuikkarin myötä laadittavat alueelliset vesienhoitosuunnitelmat.
Viikko päättyi kevyemmissä merkeissä. Kävimme Tuusulan eduskuntavaaliehdokkaan Laura Rantasen kanssa Mäntsälässä oikoratajuhlissa. Mäntsälässä oltiin tyytyväisiä uuteen rataan, mutta toivottiin junille tiheämpää vuoroväliä. Kävimme myös pikaisesti juomassa kahvit Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen laavulla Olli Elon opastuksella. Hieno paikka - sopiva retkikohde poikien kanssa tutkittavaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vesien suojelua on tässä ihan lähelläkin Klaukkalassa Valkjärvellä.
Mikähän mahtaa olla maatalouden osuus Valkjärven kuormituksessa? Järven eteläpuolella on viljeltuä peltoa, hevostiloja laitumineen, ja uimapaikan vierestä iso avo-oja johtaa peltojen ravinnepitoiset vedet suoraan järveen.
Peltojen tehoviljelystä saa tietysti EU-tukiaisia, joilla voi sitten ostaa kunnon kemikaalit, joista järvikin saa varmasti osansa.
Uskoisin, että Valkjärven ulkoisesta kuormituksesta aika merkittävä osa tule maataloudesta.
Onneksi EU-tukien ja erityisesti ympäristötuen vastineeksi on tilalla tehtävä ympäristönsuojelutoimia kuten esimerkiksi ojien ja vesistöjen varsille on jätettävä pakolliset suojakaistat. Lisäksi viljelijä voi tehdä entistä leveämmistä suojavyöhykkeistä vapaaehtoisia erityistukisopimuksia.
Suojavyöhykkeet ovat vesiensuojelullisesti tehokkaita. Ne vähentävät selvästi maan pintaa pitkin valuvan veden mukana kulkeutuvia ravinteita ja maata, jotka muuten joutuisivat pelloilta vesistöön. Tutkimusten mukaan suojavyöhykkeisiin sitoutuu vähintään puolet pintavalunnan typestä ja 40 prosenttia fosforista. Lisäksi suojavyöhykkeeksi jätetty pellon osa lakkaa kuormittamasta ympäristöä.
Kuitenkin suojavyöhykkeiden määrän lisääntymiseen on muutamia käytännön esteitä. Esimerkiksi kasvinviljelytiloilla ei ole tarvittavia koneita ja laitteita toteuttaa suojavyöhykkeillä edellytettyä niittoa ja heinän poiskeruuta. Tälle niitetylle heinälle ei myöskään kasvinviljelytiloilla ole mitään käyttöä ja sen kompostoiminen ja hävittäminen voi muodostaa hankalan käytännön ongelman. Pahimmissa tapauksissa heinää dumpataan metsän aiheuttamaan rehevöitymistä sinne. Tässä tulisi edistää tilojen yhteistoimintaa niin, että kotieläintilat, joilla on kalustoa ja tarvetta heinälle voisivat urakoida laajoja yhtenäisiä vesistönvarsia yli tilarajojen. Toisen ongelman muodostaa nykyinen lainsäädäntö maanvuokrauksesta. Tällä hetkellä jo noin 40 % viljelystä tapahtuu vuokrapelloilla ja pelloista voidaan lain mukaan tehdä enintään 10 vuoden vuokrasopimuksia. Viljelijöillä ei ole kiinnostusta sitoutua pitkäaikaisiin suojavyöhykesopimuksiin vuokralohkoilla, jos vuokrasopimuksesta ei ole varmuutta. Tähän lainsäädännön kohtaan tulisi ehdottomasti saada muutos niin, että pellosta voitaisiin tehdä pidempiä vuokrasopimuksia
Lähetä kommentti