Kustannustehokkuutta selkänahasta?

Viime keskiviikkona Uudenmaan maakuntaparlamentissa erään yksityisen terveydenhuoltopalveluja tuottavan yrityksen edustaja esitelmöi siitä, kuinka yksityisen ja julkisen sektorin palvelutarjonnan yhteistyöllä varmistetaan kaikkien potilaiden etu. Erityisesti luennoitsija toi esille, kuinka paljon kustannustehokkaammin yksityisellä puolella palvelut pystytään tuottamaan. Luvut olivat suorastaan päätä huimaavia ja laadunkin luvattiin olevan korkeaa tasoa.

Samana iltana luin paikallislehdestä erään toisen yksityisen terveydenhuoltopalvelujen tuottajan mielipidekirjoituksen, jossa vaadittiin julkisen ja yksityisen terveydenhuollon vastakkainasettelun lopettamista sekä kritisoitiin sitä, että yksityinen terveydenhuolto leimataan itsekkääksi toimijaksi, joka ei välitä potilaidensa hyvinvoinnista. Jutussa todettiin, että on vain positiivista, jos yritys on kannattava, koska silloin voidaan panostaa osaamiseen ja uuteen teknologiaan. Lisäksi kannattavuus on osoitus siitä, että asiakas on ollut tyytyväinen.

Seuraavana aamuna kävin satunnaisen bussituttavani (tämä laaja joukko on muuten osoittautunut erittäin antoisaksi tietolähteeksi monissa asioissa!!) kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Kerroin, että olen vaihtamassa työpaikka, johon hän totesi, että kuin myös. Hän kertoi siirtyvänsä yksityisen terveydenhuollon puolelta takaisin julkiselle puolelle. Syynä tähän oli vain ja ainoastaan se, että koko pitkän uransa aikana hän ei ollut missään työpaikassa kokenut sellaista kiirettä ja kohtuuttomia vaatimuksia työmäärän suhteen ettei edes julkista sektoria parempi palkka saisi häntä enää pysymään nykyisessä työssään. Sitten sain kuulla lähes uskomattomalta kuulostavan kuvauksen siitä, minkälaisessa kiireessä työtehtävät on hoidettava. Hän kertoi, ettei viimeisen vuoden aikana ole kertaakaan pitänyt lakisääteistä ruokataukoa. Illalla kotona perhe ei tunnista zombiksi muuttunutta vaimoa ja äitiä.

Tälläkö ne huikeat kustannustehokkuuden luvut on saavutettu? Itse asiakkaana toivoisin saavani tietenkin asiantuntevaa ja laadukasta palvelua, mutta oletan, että se on tuotettu ilman kenenkään selkänahan repimistä. Toivon, että terveydenhoitopalveluihin ei tarvita erillistä leimaa, joka kertoo palvelun olevan tuotettu eettisesti oikein, vaan työntekijöiden asialliseen kohteluun voidaan luottaa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Itämerelle oma Sternin raportti

Istuin viime viikolla kolme päivää HELCOMin eli Itämeren suojelukomission seminaarissa Helsingissä. Kolmessa päivässä ehdittiin käydä läpi paljon asioita, mutta hyvin vähän mitään uutta. Tiedossa on, miten huono Itämeren tila on ja mistä se johtuu. Tiedetään myös, miten kuormitusta voidaan vähentää. Kuitenkaan tästä huolimatta toimet Itämeren palastamiseksi eivät ole olleet riittäviä.

Usea puhuja toi seminaarissa esille, kuinka eri maiden hallitukset ovat ottaneet ilmastomuutoksen aiheuttamat haitat vakavasti ja ryhtyneet toimiin. Erityisesti aktiivisuutta on lisännyt ns. Sternin raportti, joka julkaistiin lokakuussa. Sternin raportti on Iso-Britannian hallituksen julkaisema asiantuntijaraportti ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista. Raportin pääkirjoittaja on entinen Maailmanpankin pääekonomisti Sir Nicholas Stern. Raportti osoittaa selvästi, että ilmastonmuutoksen torjunta on taloudellisesti täysin välttämätöntä. Raportin mukaan maat voivat menettää jopa 20 % bruttokansantuotteestaan, jos ilmastonmuutoksen torjunnassa ei edistytä kunnolla. Sen sijaan ilmastonmuutoksen torjunta maksaa vain prosentin globaalista bruttokansantuotteesta.

HELCOM laatii parhaillaan kaikkien Itämeren maiden yhteistä Itämerelle toimintaohjelmaa. Ohjelmaan kohdistuu runsaasti odotuksia, sillä kukaan ei halua uutta ohjelmaa, joka jää hyllyyn muiden ohjelmien rinnalle saamatta aikaan muutosta Itämeren tilassa. Seminaarissa Heidi Hautala toi esille uuden, mielestäni erittäin hyvän ehdotuksen: Itämerelle tarvitaan oma Sternin raportti. Tarvitaan selkeä osoitus siitä, mitä Itämeren tilan parantaminen maksaa, mutta ennen kaikkea, mitä maksaa sen tekemättä jättäminen.