Viime keskiviikkona Uudenmaan maakuntaparlamentissa erään yksityisen terveydenhuoltopalveluja tuottavan yrityksen edustaja esitelmöi siitä, kuinka yksityisen ja julkisen sektorin palvelutarjonnan yhteistyöllä varmistetaan kaikkien potilaiden etu. Erityisesti luennoitsija toi esille, kuinka paljon kustannustehokkaammin yksityisellä puolella palvelut pystytään tuottamaan. Luvut olivat suorastaan päätä huimaavia ja laadunkin luvattiin olevan korkeaa tasoa.
Samana iltana luin paikallislehdestä erään toisen yksityisen terveydenhuoltopalvelujen tuottajan mielipidekirjoituksen, jossa vaadittiin julkisen ja yksityisen terveydenhuollon vastakkainasettelun lopettamista sekä kritisoitiin sitä, että yksityinen terveydenhuolto leimataan itsekkääksi toimijaksi, joka ei välitä potilaidensa hyvinvoinnista. Jutussa todettiin, että on vain positiivista, jos yritys on kannattava, koska silloin voidaan panostaa osaamiseen ja uuteen teknologiaan. Lisäksi kannattavuus on osoitus siitä, että asiakas on ollut tyytyväinen.
Seuraavana aamuna kävin satunnaisen bussituttavani (tämä laaja joukko on muuten osoittautunut erittäin antoisaksi tietolähteeksi monissa asioissa!!) kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Kerroin, että olen vaihtamassa työpaikka, johon hän totesi, että kuin myös. Hän kertoi siirtyvänsä yksityisen terveydenhuollon puolelta takaisin julkiselle puolelle. Syynä tähän oli vain ja ainoastaan se, että koko pitkän uransa aikana hän ei ollut missään työpaikassa kokenut sellaista kiirettä ja kohtuuttomia vaatimuksia työmäärän suhteen ettei edes julkista sektoria parempi palkka saisi häntä enää pysymään nykyisessä työssään. Sitten sain kuulla lähes uskomattomalta kuulostavan kuvauksen siitä, minkälaisessa kiireessä työtehtävät on hoidettava. Hän kertoi, ettei viimeisen vuoden aikana ole kertaakaan pitänyt lakisääteistä ruokataukoa. Illalla kotona perhe ei tunnista zombiksi muuttunutta vaimoa ja äitiä.
Tälläkö ne huikeat kustannustehokkuuden luvut on saavutettu? Itse asiakkaana toivoisin saavani tietenkin asiantuntevaa ja laadukasta palvelua, mutta oletan, että se on tuotettu ilman kenenkään selkänahan repimistä. Toivon, että terveydenhoitopalveluihin ei tarvita erillistä leimaa, joka kertoo palvelun olevan tuotettu eettisesti oikein, vaan työntekijöiden asialliseen kohteluun voidaan luottaa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mielenkiintoinen esimerkki. Voisimmeko tehdä vielä yhden pienen ajatuskokeeen: Jos terveyspalveluiden tuottaminen on kannattavaa, kuten yksityisten yritysten edustajat haastatteluissa ja lehdissä kertovat, eikö silloin kannattaisi pitää pavelut vaikka kunnilla. Koska ne kerran ovat kannattavia ja tuottavat voittoa, voidaan se voitto käyttää esim. veroäyrin alentamiseen.
Tietysti voidaan väittää, että yksityisellä puolella toiminta on VIELÄ tehokkaampaa, mutta ero on tuskin koskaan niin suuri, että se tekisi kannattavasta toiminnasta kannattamatonta, ja voitothan tulisivat kaikille veronmaksajille.
Tervehdys Teemu!
Lisää ajattelua aiheesta:
Miksi pörssiyhtiön toiminta on kannattavampaa kuin julkisen sektorin terveydenhuollon? Pörssiyhtiön ensisijainen tavoite on tietenkin tuottaa voittoa. Sen pohjalta suunnitellaan ja rakennetaan koko toiminta. Tämä ei tietenkään ole huono asia, mutta siihen liittyy monta kysymystä, kun kyseessä on terveydenhuolto.
Ensiksikin tuo josta jo kirjoitinkin eli tuotetaanko palvelut "keinolla millä hyvänsä" eli työntekijöiden selkänahasta repimällä? Lisäksi terveydenhuolto on mielestäni juuri niitä peruspalveluja, joihin kaikilla tulisi olla oikeus esimerkiksi varallisuuteen katsomatta. Ei olisi oikein, että A-luokan kansalaiset , joilla olisi varaa hankkisivat laadukkaita palveluja, jotka tuotettaisiin nopeasti yksityiseltä puolelta ja köyhät tyytyisivät hitaaseen julkiseen terveydenhuoltoon ns. arvauskeskuksiin.
Nykyisin ihmisten hoidossa on suuntausta kokonaisvaltaisempaan ajatteluun, näin ainakin olen ollut huomaavinani tai toivovinani :). Julkisella puolella verkostot ovat valmiina olemassa, voidaan helpommin tehdä moniammatillista työtä esimerkiksi sosiaalipuolen kanssa. Yksityisellä puolella nämä tiedot tai palvelut jouduttaisiin ostamaan. Söisikö tämä liikaa kustannustehokkuutta?
Jatketaan ajatusleikkiä ja otetaan esimerkiksi vaikka psykiatrian potilas. Yksityisellä puolella suoritteiden keräämisellä mitataan kustannustehokkuutta. Niin kauan kuin asiat potilaan kanssa sujuvat hyvin, suoritteita tulee ja homma sujuu hyvin. Entä sitten kun asiat eivät toimikaan ja hoito ei toimikaan? Kiinnostaako vaikea potilas, kun suoritteita ei saadakaan?
Tässä vielä kiitokset mielenkiintoisista ajatuksista muutamille muillekin terveydenhoidon ammattilaisille, joiden kanssa olen bussikeskusteluja aiheesta jatkanut!!
No, ajatusleikki oli vain ajautsleikki. Oikeasti yhteiskunnan järjestämä terveydenhuolto tulee halvemmaksi kuin yksityisesti toimiva. Tästä on olemassa tutkimuksia, joissa verrataan esim. USA:ssa asukasta kohti laskettuja terveydenhoitokuluja Suomen vastaaviin lukuihin.
Jos halutaan etsiä syitä julkisen palvelun parempaan tehokkuuteen, voidaan kiinnittää huomio vaikka mittakaavaetuun, joka on aika usein käytetty peruste toimintojen yhdistämiselle.
kunnallinen palvelu E I SAA tuottaa voittoa!
blogissani "vanhaW" pohdin systeemissä sisällä vuosikymmeniä olleena samoja ja muitakin vinoutumia kun ei rahat riitä jukolauta
Lähetä kommentti