Onnellista itsenäisyyspäivää!

Donna Leonin dekkarin innoittamana meillä syötiin italialaista itsenäisyyspäivän ateriaa. Cannelonit olivat niin täyttäviä, että oli pakko lähteä pitkälle lenkille tihkusateesta huolimatta. Painelin Klaukkalan puhdistamon läheisille pelloille. Voi sitä riemua, kun koira saa juosta täydellä vauhdilla pellon piennarta ja rapa lentää! Unan oli ihan pakko käydä ojassa uimassakin - ihanaa! Unan omat sivut löytyvät osoitteesta: http://www.saunalahti.fi/~inurmia/Marmade/index_fin.htm



Pellon pientareella mieleeni muistuivat ajat 70-luvulla, jolloin pienenä tyttönä kolusin Olarin metsiä cockerspanieli Miskan kanssa. Nykyisen Ison Omenan kohdalla, Olarin ja Matinkylän välissä, oli erityisen mielenkiintoinen alue, jossa oli peltoa, metsää ja kiinnostavat vanhan talon perustukset. Mietin, tulenko näkemään ajan, jollon Klaukkalan pellot ovat rakennetut. Joku näsäviisas voisi sanoa, että tällä yleiskaavoituksen tahdilla en!



Klaukalassa on paljon sitä samaa, mitä Olarissa 70- ja 80-luvulla. Klaukkalassa on mielenkiintoisia alueita, jotka tulevat rakentumaan lähivuosina. Olaria palkittiin aikoinaan mallilähiönä, Klaukkalan tähän mennessä kirjavalle rakentamiselle ei palkintoja jaeta. Klaukkala ei myöskään ole lähiö. Klaukkalan tulevan osayleiskaavan periaatteita esiteltiin viime viikolla yleisölle. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa matalan, tiivin ja vihreän Klaukkalan.



Lenkki venyi suunniteltua pidemmäksi, pimeäkin ehti tulla. Una oli muuttunut ravasta tummaksi ja itsellänikin olivat housut reisiin asti kurassa. Mutta kyllä kannatti: canneloniähky oli tipo tiessään, lapsuuden muistot lämmmittivät mieltä ja Unakin sai uuden koirakaverin lapinporokoira Ronjan. Ensi viikonloppuna olen Vihreiden osastolla kansainvälisessä koiranäyttelyssä Helsingin messuhallissa (la klo 9-13 ja su klo 13-17). Tavataan siellä!