Reach out!

Vietin alkuviikon kolme päivää sängyn pohjalla flunssaa potemassa. Hyvä puoli asiassa oli, että ehdin lukea muutaman kirjan. Luin toistamiseen Claes Anderssonin ”Kaksitoista vuotta politiikassa” ja pidin siitä edelleen yhtä paljon. Mielenkiintoista analyysiä. Luin myös Hilkka Ahteen ”Inhimilliset tekijät” ja olo oli lähes yhtä hämmentynyt kuin itse Ahde-jupakan jälkeen. Mistä oikein oli kysymys?

Kuka muistaa Supremesin "Reach out" biisin? Viikon tärkeä uutinen oli, että REACH-kemikaaliasetuksesta äänestettiin ja kompromissi hyväksyttiin selvin äänin. Nyt yritysten on tarjottava tiedot siitä, kuinka turvallisia kemikaalit ovat. Huono juttu on, että monien haitallisten ja esimerkiksi syöpää aiheuttavien kemikaalien käyttö voi jatkua, jos valmistaja osoittaa, että "he voivat riittävästi kontrolloida" niiden käyttöä. Epäselväksi jää, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Positiivista koko REACH jupakassa on, että ihmiset ovat entistä tietoisempia kemikaalien aiheuttamista riskeistä ja osaavat myös vaatia yrityksiä vastuuseen kemikaalien turvallisuudesta. Viikon positiivinen uutinen oli WWF:n Panda-palkintojen myöntäminen joki- ja puroluonnon suojeluun. Erityisesti iloitsin Pro Espoonjoki ry:n palkitsemisesta.

Loppuviikosta pääsin taas työn touhuun. Runsaat sateet aiheuttavat ongelmia lietesäiliöiden tilavuuden riittävyyden kanssa ja asiaa koskevat kyselyt pitävät meidät kiireisinä ympäristöministeriössä. Lauantai-iltana ylioppilaskunnan laulajien joulukonsertissa Johanneksen kirkossa tavoitin ensimmäisen kerran joulutunnelman tänä vuonna.