Olen seurannut mielenkiinnolla Ylimuonion metsähakkuista käytyä kiistaa, joka päättyi tällä viikolla mielenkiintoiseen ratkaisuun.
Kaksi paikallista matkailuyrittäjää maksaa valtiolle siitä, että Metsähallitus pidättäytyy hakkuista kymmenen vuoden ajaksi noin 7000 hehtaarin alueella. Korvauksen suuruutta ei ole julkistettu. Alueella ovat tärkeät aihkimetsät, jotka ovat Metsähallituksen vanhoja luonnonhoitometsiä. Niitä ei aikoinaan otettu Naturaan vaan ne jäivät metsätalousmaaksi. Alue on paikallisille matkailuyrittäjille tärkeää työmaata, jossa vierailee tuhansia matkailijoita vuodessa.
77 tutkijaa lähetti ministeri Korkeaojalle avoimen kirjeen, jossa he vetosivat Metsä-Lapin luonnontilaisten metsien puolesta. Vastaus oli selkeä: Metsähallituksella on tietty tulostavoite, joka on täytettävä.
Onko oikein, että paikalliset matkailuyrittäjät maksavat valtiolle suojelurahaa, jotta voivat jatkaa elinkeinoaan? Etenkin kun tutkijat arvioivat matkailun hyödyt Muoniossa suureemmiksi kuin hakkuiden nettotulot. Mielestäni Metsähallituksen tulostavoitteet tulisi saada kohdalleen, eikä rahastaa paikallisia.
1 kommentti:
Eipä ei. Ei tietenkään ole oikein, että...
Niin, miettikäämmepä hetki.
Ei siis ole oikein, että valtionhallionnon jokin osa turmelisi jonkun elinkeinon tai jonkun muun valtionhallionnon tulosyksikön edellytyksiä saada parempi tuotto samalta alueelta.
Ja sekään ei ole oikein, että suurin osa suojelluista metsistä on kaukana Lapissa. Se ei ole oikein biotyyppien säilymisen kannalata eikä se ole oikein meidän etelän miesten kannalta.
On sen sijaan oiken, että neuvotteluilla päästään asioissa eteen päin. Tänne eteläänkin voitaisiin vaikka siten neuvotella lisää suojelumetsiä, jos niitä ei muuten saada.
Lähetä kommentti